¦Kaupallinen yhteistyö sekä ruoat ja tapahtuman tarjosivat Ravintola Roster & Hoplop¦

Saimme kutsun ruokablogini kautta koko perheelle Hoplopsteriin, kuten saimme aikaisemmin jo Fazerilaan. Olimme vaimoni kanssa aikaisemmin puhuneet että tämä olisi todella kiinnostava konsepti ja että sinne täytyisi joku kerta mennä. No nyt se mahdollisuus tuli ja todellakin käytimme sen. Hoplopster sijaitsi ravintola Rosterin tiloissa. Kari ”Kape” Aihinen oli kehittänyt konseptin, joka tukee lapsiperheiden syömistä ravintolassa. Ajatuksena todella hieno ja moni voi varmasti samaistua ajatukseen että lastenlistat ravintoloissa ovat todella mielikuvituksettomia, jotka lähinnä perustuvat ainaisiin lihapullat ja muusi sekä nauravat nakit annoksiin. Siksi hienoa että Kape perheenisänä sekä ravintoloitsijana on tarttunut tähän monia vaivanneeseen aiheeseen puhuttaessa lastenruoasta. Onhan se ihmeellistä että aikuisten ruoka-annokset ravintoloissa tai vaikka seisovapöytä laivalla käsittää terveellisistä raaka-aineista tehtyjä herkkuja mutta lapsille tuputettaan aina ja vain samoja edellä mainittuja annoksia. Siksi olisi hienoa että lapsille tuotaisiin enemmän vaikutteita eri kulttuureista. Sitä kautta he voisivat tutustua uusiin makuihin. Siihen itse pyrin että lapset opettelevat syömään mahdollisimman monipuolisesti.

Saavuimme ensimmäiseen kattaukseen vähän ennen kello 12.00. Olimme tapamme mukaan ajoissa ja siksi ensimmäisiä asiakkaita ravintolassa. Meidät otettiin avosylin vastaan ja paikalla oli koko Rosterin henkilökunta, pari työntekijää Hoplopista ja lapsia tarjoilemassa- sekä valmistamassa ruokaa. Ennen pöytään ohjausta, Emilia (5 v.) sai valita vielä haluamansa juoman, jonka baarimikko valmisti. Juomien nimet olivat hyvin keksitty: Mansikan kosto, Tyrmäävä torahammas & Apinan aivolima.Sen jälkeen meidät ohjattiin koko salin keskimmäiseen loosiin. Tunnelma oli salissa erinomainen ja puitteet, sisustus ja musiikki olivat hyvin mietitty. Musiikkina ei soitettu lastenlauluja vaan hyvää ja menevää nykymusiikkia ihan suomalaisista ulkomaisiin kappaleisiin. Muitakin perheitä oli jo saapunut salintäydeltä paikalle, joten ruokatarjoilu alkoi. Olin aikaisemmin ilmoittanut Elmon kananmuna-allergiasta, joten hänet oli myös hyvin huomioitu munattomalla ruoalla. 

Ensimmäiseksi saimme eteemme itse tehtyä, lämmintä leipää sekä voita. Itse menu aloitettiin Amuce Bouchella ja se oli Poppari-kot kot, joka oli popcornilla paneroitua kanaa ja sen kanssa sitruunaaiolia. Sitten itse alkuruokaan,joka oli nimeltään Viimeinen Loiskaus eli Lämminsavulohta, perunasipsejä ja remouladekastiketta. Kieltämättä savulohi oli todella hyvää ja savustettu juuri sopivasti. Seuraavaksi oli alkuruoka numero 2. , joka oli nimeltään Maailman vahvin lätty ja sisälsi täten pinaattivohveleita, porkkana-coleslawsalaattia ja puolukkahilloa. Tässä vaiheessa alkoi olla aika täysi olo. 

Hienoa oli huomata, kuinka henkilökunta jaksoi töiden lomassa heittäytyä ja leikkiä lasten kanssa. Kuulemma jonkunnäköistä yllätystä lähtivät alas tekemään ja sen näätte jutun lopusta mikä se on?

Huomasimme yhdessä vaiheessa vaimoni kanssa että hetkinen mehän olemme pöydässä kahdestaan, kun lapset olivat menneet henkilökunnan kanssa touhuamaan muita juttuja. Kape oli myös paikalla ja hän oli kunnioitettavan paljon lasten kanssa, istui pöytään kertomaan ruoasta ja oli aidosti kiinnostunut mitä he tekevät ja toimi juuri niin kuin omasta mielestä jokaisen kokin pitäisi ravintolassa toimia. Varsinkin meidän Elmo ( 1, 5 v. ) vipelsi siihen malliin siellä että tarjoilijat juoksivat hänen perässään kovaa vauhtia. Lopulta mikään muu ei kiinnostanut, kuin rappusten ravaaminen ylös ja alas. Kape otti tästä kopin ja kävelytti Elmoa käsikädessä rappusi ylös ja alas. Varsinkin tämä että hän jaksoi kävellä toisen kanssa rappusia on hieno osoitus, koska moni olisi saattanut vain kiireen vuoksi sysätä Elmon seuraavalle henkilölle, kun ei ehdi tekemään sitä. Ei vaan, koko henkilökunta teki minuun vaikutuksen. 

Sitten jatkoimme ruokailua pääruokien merkeissä. Pääruoka oli nimeltään Piffiohuex, joka sisälsi lehtipihvin, Rosterin omaa maustevoita ja itsetehtyjä sipulirenkaita. Höysteenä oli vielä paahdettua perunaa ja salaattia, jossa oli nallekarkkeja. Sitten pääsimmekin suoraan jälkiruokaan, jossa sai itse koota jäätelölle sopivat lisukkeet eli nimeltään jälkiruoka oli Teeitté, joka sisälsi mansikkajäätelöä, erilaisia tuoreita marjoja, aitoa suklaakastiketta ja mehiläiskenno-sokerikeksejä. Se ei kumminkaan ollut viimeinen ruoka vaan jäljellä oli vielä yllätys Petit Four:it, jotka Emilia oli tehnyt itse, sillä aikaa kun oli ollut tarjoilijoiden ja muiden lasten mukana alakerrassa. Hienoja keksejä olivat ja hyvänmakuisia. Saimme vielä lähtiessämme liput Hoplopin sisäleikkipuistoon. Kokonaisuutena päivä oli todella onnistunut ja näin meidän ”kriitikko”perheelle tämä oli ehkäpä paras ravintolakokemus ikinä ja se on paljon, koska parissa ravintolassa on tullut käytyä. Emilia oli vielä ruokailun lomassa tehnyt Kapelle kortin, jonka kuvan voit nähdä Instagramistani. Kape oli otettu kortista ja lupasi laittaa sen omalle insta tililleen.